Hankin dobermannin mutta en juuri kouluttanut sitä. Se koulutti itse itsensä, kaatoi kuppiinsa ruokaa, kävi ulkona tarpeillaan, tilasi ajat eläinlääkärille, luki kirjoja, kasteli kukat, sai töitä, eteni uralla, päätyi esimiehekseni, hankki minulle vip-etuuksia kasinoille ja yökerhoihin. Koirani etevyys on toisinaan jopa uhkaavaa, mutta koetan suhtautua asiaan hyvin. Minä olen silti aina sen isäntä ja ainoa, joka sitä saa rapsuttaa.

Kuva: Teemu Juhani

Olin mielikuvituspaastolla. Se oli raskas paasto. Kun se päättyi, patoutunut mielikuvitukseni pulpahti minusta suurena möykkynä ulos ja lensi avaruuteen, avaruuden kannesta läpi äärettömyyteen tai mihin lie. Koetan jatkossa mielikuvitukseerata säännöllisesti ilman paastoja, ettei enää synny sellaisia pulpahduksia, jotka ovat vahingollisia ja ennen kaikkea pirun noloja.

Astelin eilen pystytettyyn kaupunkiin taskut täynnä tahroja ja hajuja. Heittelin puoliksi syötyjä hodareita, suklaapatukoiden papereita ja torin kalatiskin hajua sinne tänne, jotta saisin kaupunkiin aitoa katukulttuurin tuntua. Ei sillä ollut paljon mitään vaikutusta, paitsi että sain erään kahvilan terassilla espressoaan hörppivän kulturellin havainnoimaan katunäkymää hieman tarkkaavaisemmin.

Kuva: Teemu Juhani