keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Jo ennen syntymääni minulle oli annettu ikuisuudessa nimeksi Pekka. Syntymäni jälkeen nimenantojuhlissa minua alettiin kuitenkin nimittämään Jarkoksi. Olin jo silloin unohtanut alkuperäisen nimeni. Tänään joku nainen istahti bussissa viereeni, silmäili minua hetken ja sanoi ”Pekka.” Tunsin kuin avaimen liikahtavan sisälläni.
Mies lähestyi minua ja koetti sammuttaa savukkeensa minun silmääni. Sanoin hänelle: ”Tuossa on stögis.” Mies vastasi ”Ahaa, joo.” ja sitten hän sammutti tupakkansa pöydällä olevaan tuhkakuppiin.



Sain ikuisen elämän mutta en ehtinyt nauttimaan siitä, koska kuolin. Kuolemani jälkeen monet jäivät suremaan sitä, että maailmassa ei ole enää ikuisesti eläviä. Muuten he pitivät minua nilkkinä.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Katson avonaisesta ikkunasta ulos ja näen Nukkumatin verisenä maantiellä. Hän oli tulossa luokseni, jolloin Volvo kolautti häntä vakavasti. Nukkumatti huomaa minut ja huutaa: ”Nuku jo paskiainen, nuku!” Ambulanssi tulee noutamaan Nukkumatin, mutta ensihoitajat jättävät unihiekkasäkin tien varteen. Vaivihkaa noudan säkin sieltä. Tarvitsen sitä saadakseni unta. Ylimääräisen hiekan voin myydä naapureilleni pienissä valkoisissa pusseissa.



Suuri tietäjä istui yksin majakan huipulla. Majakan valo opasti monet eksyneet veneilijät hänen luokseen. Mutta ilmeni, että veneilijät etsivät ravintoterapeuttia. Tietäjä osoitti heille suunnan, jossa loistaa ravintoterapeutin majakka.