Jo ennen syntymääni
minulle oli annettu ikuisuudessa nimeksi Pekka. Syntymäni jälkeen
nimenantojuhlissa minua alettiin kuitenkin nimittämään Jarkoksi.
Olin jo silloin unohtanut alkuperäisen nimeni. Tänään joku nainen
istahti bussissa viereeni, silmäili minua hetken ja sanoi ”Pekka.”
Tunsin kuin avaimen liikahtavan sisälläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti