keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Jo ennen syntymääni minulle oli annettu ikuisuudessa nimeksi Pekka. Syntymäni jälkeen nimenantojuhlissa minua alettiin kuitenkin nimittämään Jarkoksi. Olin jo silloin unohtanut alkuperäisen nimeni. Tänään joku nainen istahti bussissa viereeni, silmäili minua hetken ja sanoi ”Pekka.” Tunsin kuin avaimen liikahtavan sisälläni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti