maanantai 19. syyskuuta 2016

Kiipesin kuusen latvaan, jotta voisin tähyillä maisemia. Kun olin katsellut aikani upeita näkymiä, lähdin laskeutumaan kohti maata. Koko matkan alas kuusen runko kuiski minulle arkisia asioitaan, kuten kuinka monta oravaa hänen oksillaan on tänään juoksennellut. Kun saavuin maahan, olin tyystin unohtanut jylhät maisemat, koska päässäni pyörivät vain kuusen jorinat. Seuraavan kerran kun kiipeän puuhun katselemaan näkymiä, en valitse kuusta vaan koivun. Olen käsittänyt, että ne ovat melko vähäuheisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti